Eevin mehuhetki
Olisiko teillä hetki aikaa pohtia kuukautisia?
Aiemmassa tekstissä kerroin kokemastani oivalluksesta vuonna 2009. Oivalsin olevani nainen. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2019 tätä tekstiä aikuisena (tai ainakin melkein aikuisena) kirjoittaessa aloin miettiä voiko tästä aiheesta oikeasti puhua? Vaikka se on luonnollinen, se on silti niin likainen. Se on jotenkin kielletty asia, josta ei saa puhua. Ympärillä pyörivää tabua on rikottu vuosia. Osittain tuntuu, että se on rikkoutunut tai ainakin säröillä, mutta silti siitä puhuminen tuntuu likaiselta, kielletyltä ja sanojaan täytyy sensuroida. Joskus sen ääneen sanominen on noloakin. Ei kenties itselle, mutta ainakin se on sitä vastapuolelle. Ai mikä se? Pikemminkin ne. Nimittäin nyt puhutaan menkoista.
Kuukautiset, menkat, puolukkapäivät, öljynvaihtoviikot, (ei niin) rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuo tapahtuma, jonka suurin osa naisista kokee. Tapahtuma, jonka pitäisi toistua joka kuukausi. Tapahtuma, jossa kohtu kertoo ettet ole sikissyt puolukasta ja samaan aikaan tuntuu sen myös rankaisevan siitä hyvästä. Tuo tapahtuma, jota monet miehet ja valitettavan monet kanssa naiset vähättelevät: “Ei voi tulla noin kipeää…” he sanovat. Samaan aikaan väännät sikiöasennossa itkua lattialla toivoen että toisessa kädessä olisi kourallinen panacodia ja toisessa diapameja. Juu ei satu ei. Ei yhtään.
Menkkojen normalisointi on tärkeä asia. Juuri siksi, että siitä puhuminen tuntuu edelleen jollain tasolla kielletyltä. Kaikki tietävät mitä hilloviikot pitävät sisällään, mutta silti niistä puhuminen, etenkin miesten keskuudessa tuntuu olevan väärin. Ei miespuoliselle opettajalle tai pomolle kehtaa sanoa olevansa hyvin kipeä, koska on kuukautiset. Henkilökohtaisesti olen usein kuullut miesten suusta lauseen “Hyi, en mä halua tietää tuollaista”, kun erehtyy vain sanomaankin sanan kuukautiset tai menkat. Rakkaat miehet, olen pahoillani, mutta kuukautisten lisäksi, me naiset käydään myös kakalla. Kriisiapua tämän tiedon sulatteluun voi soittaa numerosta a09 2525 0111 (päivystävä valtakunnallinen kriisipuhelin).
Mietitään hetki menkkojen ympärillä pyörivää bisnestä. Televisiossa mainostetaan jos jonkinlaisia siteitä toisin kuin tamponeihin liittyviä mainoksia olen nähnyt elämäni aikana muistaakseni kerran. Kuukuppia en ole nähnyt koskaan mainostettavan televisiossa. Uskon tämän olevan syy kuukuppiin liittyviin epävarmuuksiin, joita itsekin pohdin kuppia ostaessani. Entä jos se jää jumiin, entä jos sen saa sitä paikalleen tai ulos, entä jos se täyttyy yli äyräiden…? Mutta olkaa oikeasti huoleti, sillä ladies, kaikki mitä SINNE laitatte, saadaan myös ulos. Ei hätää. Se kuppi ei voi eksyä kohtuun asti ja omalle keholleen sopivan tavan asettaa ja poistaa kuppi oppii muutamien menkkojen aikana, kun testailee eri tyylit. Ja joillekin se väline ei anatomian vuoksi sovi ollenkaan ja sekin on ihan ok.
Oletteko myös huomanneet, että televisiossa mainostettavan siteen päälle kaadettava neste ei ole koskaan punaista? Se on lähes poikkeuksetta sinistä. Vaikka kaikki tietävät ettei se sen väristä ole. En tarkoita, että siteen päälle pitäisi heittää sitä itseään, mutta olisiko se kamalaa vaihtaa sininen vesi vähän realistisempaan väriin?
Olemme myös miettineet kanssa menkkailijoiden kanssa yhteiskuntaa kuukautisten ympärillä. Keskimäärin nainen kokee elämässään noin 456 kuukautiset (laskettu suomalaisten naisten keskiarvolla, että kuukautiset alkavat 13 vuotiaana ja loppuvat 51 vuotiaana).
Jos oletetaan yksiin kuukautisiin menevän 1 normaalija 1 yöside paketti, tulee yksien kuukautisten hinnaksi 4,20€ (Libressen 14kpl sidepaketti 2,10€). Tämä tekisi 456 kuukautisten aikana 1915,2 euroa.
Kun laskemisen makuun päästiin, lasketaan samalla myös paljonko tällainen esimerkin keskiverto nainen saa aikaan jätettä pelkistä kuukautissuojista. Libressen normaali päiväside painaa 5 grammaa ja yhdessä paketissa on 14 sidettä = yhden paketin siteet painavat yhteensä 84 grammaa. Muistetaan toki sekin, että tämä on kuivapaino, eikä mukaan ole laskettu vuodon tuomaa lisäpainoa.
Jos yksiin kuukautisiin kuluisi yksi 84 gramman kuukautisside paketti, se tekee vuodessa 1008g = 1,08kg. Kun keskiverto nainen kokee noin 456 kuukautiset elämänsä aikana, jätteen kilomäärä kasvaa hurjaan lukemaan 38,3 kg pelkistä päiväsiteistä. Tässä vaiheessa hyvä muistaa, että harva nainen pärjää kuukautiset yhdellä paketilla siteitä, jos vuotopäiviä on monta ja sen vaihtaa suositellun neljän tunnin välein, joten realistinen raha ja jätemäärä on monella isompi, kuin mitä tässä on laskettu. Tamponeilla jätemäärät ovat ilman asetinta elinaikana keskimäärin 14,3kg ja asettimella 50,7 kg (lähde: RUT).
Tästä päästään kysymykseen: voitaisiinko tätä rahan ja jätteen määrää hillitä? Mielestäni vastaus on kyllä. Olen pohtinut usean naisystäväni kanssa, miten tätä touhua saataisiin kuriin ja ratkaisuna esitämme valtion tarjoamaa yhtä (1) ensimmäistä kuukuppia jokaiselle teinitytölle. Kertasijoituksena kuppi on 30-35€ ja oikein käytettynä ja huollettuna (puhdistaminen, keittäminen, säilytys) siitä saa suojan moneksi vuodeksi. Chattailin Luneten asiakaspalvelijan kanssa ja hän vastasi näin:
“FDA suosittelee vaihtamaan uuteen kuppiin noin 2 vuoden välein, mutta varmasti moni käyttää kuppia pidempään. Meillä ei ole virallista dataa siitä kuinka monta vuotta yksi henkilö käyttää kuppia, mutta varmasti 3-5 vuotta :)”
Jos ajatellaan että yhä kuppia käyttäisi 4 vuotta, menisi niitä keskiverto naisen elinaikana 9,5 kappaletta ja hintaa näille kupeille tulisi 285 euroa. Jätettä kupin käyttäjä aiheuttaa elinaikanaan 0,56kg (lähde: RUT).
Mielestäni tämä on ehdottomasti pohtimisen arvoinen idea, sillä kuukautiset ovat kehontoiminto, johon emme voi vaikuttaa ja vuotopäivät pakottavat kuluttamaan rahaa. Vaikka pari euroa side- tai tamponipaketista kuulostaa pieneltä summalta, täytyy muistaa että runsailla kuukautisilla tuo pari euroa ei riitä. Se ei ole vitsi, että meillä Suomessa on niin tiukoilla eläviä opiskelijoita ja työttömiä, että kaupassa joutuu valitsemaan käyttääkö sen kaksi euroa ruokaan vai kuukautissuojiin.
Menkoista on tullut ehkä hieman normaalimmat sen jälkeen, kun nykyään vallitsevana aikakautena on somessa alkanut ilmestyä menkkameemejä. Meemit tuovat arjen asiat lähemmäksi ihmistä huumorin kautta ja tämän ansiosta niihin samaistuminen ei ole vakavaa ja likaista. On ok nauraa ja jakaa meemi, jossa demonstroidaan miltä aivastaminen tuntuu menkkojen aikana (ks. hissikohtaus Hohdosta). Myös erilaiset empiiriset tutkimukset tuovat menkkoja esille, vaikka jotkin näistä saavat myös oman pääni kääntymään ja silmäni muljahtamaan 180 astetta. Yksi tutkimus on jäänyt erityisesti mieleen: vapaa vuotaminen.
Vapaa vuotaminen on nimensä mukaan vuotamista ilman kuukautissuojaa, jota somen maailmassa kehutaan voimaannuttavaksi, ihanaksi ja vahvat naiset tekevät näin. Sanon vain yhden sanan: Bullshit.
Se, että vuodat vapaasti housuihisi ilman mitään suojaa, ei tee sinusta parempaa tai vahvempaa naista kuin muut. Vaikka saatat kokea vapaasti vuotamisen jotenkin voimaannuttavana, parhaimmassa tapauksessa pilaat jonkun viattoman ihmisen auton penkit. Vain siksi että sinä olet strong and independent woman ja on niin saakelin voimaannuttavaa ja ihanaa valuttaa kohdun limakalvoa ja verta farkkuihin ja pilata pikkuhousut. Don’t get me wrong, menkkoja ja vuotoja on yhtä paljon erilaisia kuin on vuotajiakin. Jotkut eivät sotke ollenkaan, toiset vuotavat niin että housuissa näyttää tapahtuneen massamurha. Jokainen saa vuotaa vapaasti kotonaan mihin pöksyihin ja mihin lakanoille haluaa. Mutta älä rakas menkkaperse tee sitä sellaisessa paikassa, jossa sotket itsesi lisäksi myös toisten omaisuutta. Ja ihan oikeesti, jos sinä et haista sitä menkkaista tuoksahdusta, niin me muut kyllä haistamme.
Tällaisen ranttauksen päätteeksi voisi olla paikallaan loppukevennys.
Kuinka moni naisoletettu lukija voi nostaa kätensä, kun kysyn onko mielessä noloja menkkamuistoja? Niin minäkin.
Olin ensimmäisiä kaveriporukassa, jolla rättisulkeiset olivat alkaneet. Olin muutaman muun kanssa yökylässä yhden ystävän luona ja aamulla herätessäni huomaan, että olen yön aikana tehnyt aluslakanasta japaninlipun. Ei, kyseessä ei ollut oma aluslakana, vaan laina lakana ystävältä. Hipsin aamun hiljaisuudessa muiden nukkuessa pesemään ja suojaamaan itseni ja sulloin pilalle menneet housut reppuni pohjalle kaikkein pimeimpään koloon. Petasin patjani jättäen aluslakanan paikoilleen, sillä en häpeän vuoksi uskaltanut kertoa mitä on tapahtunut. Minua hävetti suunnattomasti, vaikka kaikki ympärillä olijat olivat samaa sukupuolta ja tiesivät mitkä ovat kuukautiset. Lähdin nopeasti kotiin ja jätin patjan ja lakanan paikalleen peiton alle piiloon.
Oletan, että salaisuuteni paljastui hyvin nopeasti lähtöni jälkeen, mutta siitä ei koskaan puhuttu. Nykyään tämä jo naurattaa, vaikka silloin itketti. Tahdon myös täten pyytää anteeksi ystävältäni, jos tunnistat itsesi. Tästä on pian 9 vuotta, mutta voin edelleen korvata sen pilalle menneen lakanan.
Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin
Eevin mehuhetki päättyi mietteliäästi, kun hän tajusi elämänsä realiteetin vuonna 2009: Minä olen nainen.
Olen nainen, siis sitä sukupuolta jota stereotyyppisesti lokeroidaan siveelliseen ja siroon lokeroon. Joka on nätti ja jonka tehtävä on synnyttää uusia veronmaksajia. Sukupuoli, jonka edustajia on aina hyssytelty. Eihän nainen voi nostaa älämölöä epäreiluuden kohdatessaan, taikka puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Mutta tänään ei keskitytä näihin suuriin ongelmiin, vaan tapani mukaan tuon esiin ne pienet, mutta sitäkin rasauttavimmat vääryydet. OKAY BOYS AND GIRLS, LET’S BEGIN!
Mikä on se olettamus, että jokaisella naisoletetulla on mukanaan jonkin sortin veska (tunnetaan myös nimellä Bermudan kolmio jossa kuljetetaan mukana kaikki perseestä perämoottoriin), joka keikkuu mukana toisella olkapäällä. Olen tehnyt tällaisen olettamus päätelmän siitä, että naisten vaatteet eivät tunne käsitteitä taskut. Ihan oikeasti, kun sinne Leviksen Mile High Super Skinny -farkkujen taskuun mahtuu hätinä edes pieni purkkapötkö. Parhaimmillaan ne taskut on vain ommeltu näön vuoksi housuihin, niiden ollessa oikeasti vain utopinen ajatus.
Taskuista puheen ollen: Ostin hetki sitten pitkän trenssin. Intopiukeana puin sen päälleni kevään saapuessa. Sitten se iski: kädet eivät sujahda minnekään. Missä on takkini taskut? Avaan liehuvan takkini kuin itsensä paljasta konsanaan ja varmistun asiasta: Kyllä, tähän on ommeltu taskupussit. Jatkan taskujen suun etsintää käsilläni ja alan jo muistella foliohatun taitteluohjeita. Miksen saa kättäni taskuun, vaikka se selkeästi on olemassa????
Sitten huomaan sen:
NE TASKUNSUUT ON OMMELTU KIINNI.
NIINKU MIKSI?!
Ylipäätään, mikä on tämä villitys, että about kaikista markkinoiden päivittäistavaroista on olemassa miesten ja naisten versiot. Ei siinä, että naisten ja miesten saippuat ovat erikseen, mutta miksi se miesten tuote on aina luokkaa 12 in 1, jolla voi pestä itsensä lisäksi lattiat, ikkunat, auton, koiran, hevosen, naapurin kissan, lapsen, pyykit, uunin, vessanpöntön ja kahvinkeittimen. Samaan aikaan naisille heitetään sen yhden hiuskuontalon pesemiseen ainakin se kaksi pulloa, omassa tapauksessani tarvitsen hiustenpesuun kolmen pullon tökötit ja suihkun jälkeen vielä kaksi eri hoitoainetta hiuksiin jätettäviksi.
Sitten on näitä tuotteita, mistä ei ymmärrä miksi niitä täytyy eritellä miehille ja naisille. Kaikkein älyttömimmät näistä ovat mielestäni hammastahna ja huulirasva. Millä tavalla miesten ja naiset legot eroavat toisistaan, että ne tarvitsevat omat hammastahnat? Tai huulet? Samaten karvojen poistoon liittyvät geelit ja vaahdot. Rainbowin naisten ihokarvojenajogeeli maksaa 3,25 ja siinä on 200ml tavaraa. Miesten vastaava purkki näyttää maksavan 1,25 euroa ja sisältää 300ml.
Ihan oikeesti, se on samaa paskaa eri purkissa, mutta koska toinen on suunnattu naisille, hinta pompahtaa ylöspäin samaan aikaan, kun tuotteen määrä menee alaspäin.
Jos joku osaa kertoa, mikä logiikka tässä kaikessa on, olen kiitollinen.
Vasenkätisyys
Eevin mehuhetki päättyi ikävästi, kun jälleen kerran hän huomasi kuinka maailma hänelle nauraa.
Kahvikupit, ovenkahvat, purkinavaajat, viivoittimet, sakset, urheiluvälineet, ns. “jenkki pulpetit” ja etenkin virastojen kynätelineet nauravat räkäisesti minua päin. Miksikö? Lainaan Apulantaa: Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa.
Tämä ongelma on toisinaan vaikeuttanut elämääni, toisinaan tarjonnut etuja. Jotkut ymmärtävät minua paremmin, toiset huonommin. Ai mikäkö tämä maailman suurin ongelma on?
No se, että on berberistä olla vasenkätinen maailmassa, joka on suunniteltu oikeakätisille. Ja tämä ei ole edes vitsi!
“Eevi, et kyllä nyt jaksa kitistä tälläsestä asiasta. Miten muka maailma syrjii sua?” Oh, I’m glad you asked!
Kaikki varmaan muistavat koulun kuvaamataidon tunnit. Luokassamme oli 21 oppilasta ja kaikille oli omat sakset. Ja tietenkin myös kaikki oikeakätisille. Pieni ja vielä suurikin Eevi on kerran jos toisenkin tukahduttanut aggressiotaan luokassa, kun leikkaaminen ei onnistu niillä oransseilla pikku saksilla.
Turha toive oli myös se, että liikuntatunnilla olisi saanut oikeaan käteen räpsän, tai että sählymailan lapa olisi ollut sinulle oikein päin.
Käsin kirjoittaminen saa aina kyseenalaistamaan elämän tarkoituksen. Kun käsi pyyhkii koko ajan tekstin yltä, voi olla varma että sekä teksti, että oma käsi ovat epämääräisessä sotkussa. Aiemmin mainitsemani “jenkki pulpetit” (eli pulpetti jossa tuoli ja työpöytä ovat kiinteästi kiinni toisissaan) ovat alkaneet yleistyä eri kouluissa. Harmi vain, että jokainen tällainen pulpetti johon olen itse istahtanut on suunniteltu oikeakätisille.
Yhdessä mallissa kätisyyden pystyi vaihtamaan, mutta tällöin asetin itseni samalla mottiin. Jotta pääsin liikkumaan pois pulpetista, täytyi pöytä siirtää takaisin oikealle.
Ja entäs ne virastojen kynätelineet? Silloin ongelma on vähäinen, jos kynätelineen pystyy ottamaan kauniiseen käteensä ja siirtämään koko helahoitoa siten, että pystyt kirjoittamaan valitsemallasi kädellä. Mutta auta armias, kun se naru on pultattu kiinni siihen pöytään ja sen pituus ei riitä vasemmalla kädellä kirjoittamiseen. On myös erittäin noloa, kun et kiinnitä huomiota missä se kynäteline on, ennekuin sen kynän otat ja kiskaisetkin koko laitoksen vahingossa menemään. Hups.
Toisinaan keittiövälineetkin aiheuttavat harmaita hiuksia. Kaatonokkaisista kauhoista ei ole mitään iloa, sillä nokka osoittaa aina väärään suuntaan. Enkä tosissaan lähde edes kertomaan toveristamme purkinavaajasta. Tiesittekö, että vasenkätisyys on toisinaan myös kalliimpaa, kuin oikeakätisyys? Oikeakätisten sakset maksoivat 18,90€, siinä missä saman merkin vasenkätiset 21,90€. Saanko jo vetää esille tasa-arvo kortin?
“Vali vali, jäkä jäkä, eikö missään ole mitään positiivista?”
Noh, nyt kun kysyit niin itseasiassa on. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vasen ja oikeakätiset käyttävät eri tavoin vastakkaisia aivolohkojaan. Tämä muunmuassa tarkoittaa sitä, että vasenkätisiä pidetään luovempina ajattelijoina, heillä esiintyy parempaa ongelmien ratkaisukykyä ja he havaitsevat nopeat muutokset paremmin kuin oikeakätiset.
Vasurit hämmentävät vastuksen urheilussa lyödessään tai heittäessään ns. “väärällä kädellä”. Vasenkätisyyden on arvioitu säilyneen evoluution mukana juuri siitä syystä, että siitä on hyötyä esimerkiksi taistelutilanteissa.
Vasenkätisillä on myös oma päivänsä, jota vietetään 13.8. Tätä ainakaan toistaiseksi ei ole oikeakätisillä.